Mikä pielessä kun yli kaksi kolmasosaa taiteilijoista on YEL:n ulkopuolella?
Taiteellisesta työstä saatavan eläketurvan määräytymisessä on oleellista, onko kyseessä tilaus- tai toimeksiantosuhteeseen perustuva itsenäinen työ vai työ- tai virkasuhteeseen perustuva, työnantajan johtama ja valvoma taiteellinen työ. Toisin sanoen, onko taiteilija työntekijä vai katsotaanko hänet yrittäjäksi tai omaa taiteellista työtä tekeväksi ammatinharjoittajaksi? Työsuhteessa kyse on työntekijän ja työnantajan välisestä suhteesta, kun taas sen vastakohta on yritystoiminta tai itsenäinen ja vapaa työsuoritus.
Kun työn suorittaja eli työntekijä toimii työsuhteessa, työn teettäjän on maksettava työeläkemaksut ja muut työnantajamaksut palkasta. Palkka on korvaus työnteosta työsuhteessa. Työnantajan sosiaaliturvamaksua maksetaan vain palkasta. Jos työn suorittaja on itsenäinen yrittäjä, hän huolehtii itse eläketurvastaan ja muista maksuistaan. Kun taiteilija sopii työn tekemisestä, on selvitettävä, kumman velvollisuus on huolehtia työhön liittyvästä eläketurvasta. Toisin sanoen, onko kyseessä työsuhde vai itsenäinen työsuoritus. Silloin kun työtä tehdään itsenäisesti niin sanottuna yrittäjänä tai vapaana taiteilijana ilman työnantajaa tai työsuhdetta, on sovellettava eläkelaki yrittäjien eläkelaki (YEL). Työ- tai virkasuhteessa olevan taiteilijan työnantaja maksaa hänelle eläketurvaa esimerkiksi työntekijäin eläkelain (TEL) tai valtioneläkelain (VEL) nojalla. Kuvataiteilija voi kuulua samaan aikaan useammankin eläkelain piiriin. Osa vapaiden taiteilijoiden toiminnasta kuuluu YEL:n piiriin, osa taas ei. YEL-vakuutus on sen piiriin kuuluville pakollinen eikä sitä voi korvata muilla vapaaehtoisilla eläkevakuutuksilla.
Kuvataiteilija kuuluu yrittäjien eläkelain piiriin, kun seuraavat edellytykset täyttyvät: Ensinnäkin hänen tulee olla 18-64 -vuotias. Toiseksi hänen yrittäjätoimintansa on jatkunut 18 ikävuoden jälkeen yhtäjaksoisesti vähintään neljä kuukautta. Kolmanneksi hänen YEL:n mukainen työtulonsa (ks. jäljempänä työtulon määräytymistavasta) on vähintään 5.504,14 euroa vuodessa (v. 2004). Lopuksi edellytyksenä on vielä se, ettei hänen kuvataiteilijan toimintansa kuulu muun eläkelain piiriin, esimerkiksi siksi, että työtä tehdään työsuhteessa. Jos taiteilijan YEL:n mukainen työtulo ei ylitä edellä mainittua vuosirajaa, hänen ei tarvitse ottaa YEL-vakuutusta, koska hän ei tällöin kuulu YEL:n piiriin. Kari Jylhä arvioi Taiteilija-lehdessä (Taiteilija 3/04, s. 3), että peräti yli kaksi kolmasosaa taiteilijakunnasta ontällä hetkellä YEL:n ulkopuolella!
Työtulo ei ole sama kuin verotettava tulo. Työtuloa määriteltäessä lähtökohtana on taiteilijan teosten myynti vuoden aikana. Tästä vähennetään taiteellisen toiminnan menot, jolloin saadaan selville Eläketurvakeskuksen ohjeen tarkoittama vuosimyynti. Seuraavalla sivulla olevasta taulukosta saadaan YEL:n mukainen työtulo. Työtulo vahvistetaan kuvataiteilijan hakemuksesta ja se seuraa työeläkelaki-indeksiä (TEL-indeksi). Työtuloa vahvistettaessa kannattaa aina pyytää vakuutusyhtiöltä arvio siitä, kuinka suureksi lopullinen eläke kyseessä olevalla työtulolla muodostuu. Minimityötulon mukaisen yrittäjäeläkemaksun maksaminen ei juuri kerrytä eläkettä. Esimerkiksi 40 työskentely- ja vakuutusvuoden yrittäjäeläke minimityötulolla maksettuna on karkeasti arvioiden 293 euroa kuukaudessa (Terhi Aaltonen, Taiteilija 3/04, s. 7).
Kuvataiteilijan yrittäjäeläkkeen perusteena oleva työtulo määritellään kuvataiteilijan vuosimyynnin perusteella seuraavasti:
| nettovuosimyynti, euroa/vuosi (vähennetty taiteellisesta toiminnasta aiheutuneet kulut) |
yrittäjän työtulo, euroa/vuosi | ||
10 000 20 000 30 000 40 000 |
- 10 000 - 20 000 - 30 000 - 40 000 - |
6 500 9 000 11 000 14 000 |
- 6 500 - 9 000 -11 000 - 14 000 - |