Taiteilijan työ ja työttömyysturva
Täydellisen Ympyrän delegaatio vieraili lokakuussa Tampereen työvoimatoimistossa, jossa taiteilijoiden työttömyyteen liittyviin kysymyksiin olivat vastaamassa toimikunnan
varapuheenjohtaja, toimistosihteeri Minna Äijälä sekä vakuutussihteeri Mervi Rouhiainen
Kansaneläkelaitoksesta. Työttömyyteen liittyvien asioiden osalta työvoimaviranomaisten ja Kelan välinen työnjako on se, että työvoimatoimikunta antaa työttömyysturvan hakijasta työvoimapoliittisen lausunnon Kelalle, joka tekee lausunnon perusteella päätöksen työttömyysturvan maksatuksesta tai sen epäämisestä.
Työvoimatoimikunta antaa Kelaa sitovan lausuntonsa esimerkiksi opiskelusta, yrittäjyydestä, talkootyöstä sekä työstä tai koulutuksesta kieltäytymisestä. Työvoimatoimiston neuvoja voi suoraan antaa työvoimapoliittisen lausunnon ainoastaan määräaikaisten työsuhteiden päättymisen ja lomautusten osalta. Kela hoitaa työttömyyteen liittyvät raha-asiat, kuten esimerkiksi peruspäivärahan ja työmarkkinatuen sekä niiden mahdollisen sovittelun. Työvoimaviranomaiset tarkastelevat vuorostaan ensisijaisesti sitä, onko hakija työmarkkinoiden käytettävissä ja löytyisikö hänelle kenties työtä tai koulutusta. Näiden kahden lisäksi eri alojen työttömyyskassat tekevät sitovien työvoimapoliittisten lausuntojen perusteella päätöksiä ansiosidonnaisesta työttömyysturvasta.
Jos työttömyysturvan hakija kokee tulleensa väärin kohdelluksi, Kelan päätöksestä voi valittaa työttömyysturvalautakuntaan, ja sen päätökseen tyytymätön voi viedä asiansa vielä vakuutusoikeuden (VAKO) ratkaistavaksi. Tämän jälkeen kotimainen oikeustie on käyty loppuun. Jäljelle jäämahdollisuus kannella oikeuskanslerille, ihmisoikeusloukkauksissa voi valittaa Euroopan neuvoston ihmisoikeustuomioistuimeen Strasbourgissa. Varmasti käytännönläheisempää on kuitenkin se, että työvoimatoimikunnan sihteeriin voi välittömästi ottaa yhteyttä työvoimapoliittisten lausuntojen epäselvyyksissä, koska sitä kautta toimikunnan itseoikaisu asiassa on kenties vielä mahdollista.
Minna Äijälä kertoo, että taiteilijat, kielenkääntäjät ja freelancerit ovat vanhastaan muodostaneet työttömyysturvan kannalta ongelmallisen ryhmän. Taiteilijoiden suhteen on ollut ongelmia määritellä sitä, onko kyseessä palkansaaja vai itsensä työllistävä, yrittäjäksi katsottava taiteilija. Työttömyysturvalakia selkeytettiin yrittäjyyden osalta vuonna 2003. Lain toisen luvun neljännen pykälän mukaan henkilöllä ei ole oikeutta työttömyysetuuteen siltä ajalta, jona hän työllistyy päätoimisesti yrittäjää vastaavalla tavalla omassa työssään.
“Omaa työtä” ei puolestaan ole tarkemmin määritelty lainsäädännössä. Omaa työtä voivat olla ammatin harjoittamisen muodot, joita varten ei ole velvollisuutta ottaa YEL-vakuutusta ja joita ei muutoinkaan tehdä työttömyysturvalain mukaisessa yrittäjäasemassa eikä työ- tai virkasuhteessa. Tyypillisesti tällaisia töitä voivat olla taiteen ja tieteen harjoittaminen. Työttömyysturvalain soveltamisohjeiden mukaan epäselvissä tilanteissa ratkaisu siitä, onko kysymyksessä oma työ vai palkansaajana tehty työ vai yrittäjätyö, on tehtävä kokonaisharkinnan perusteella. Huomiota tulee kiinnittää työsopimuslain mukaiseen työn johto- ja valvontavaltaan, työsuhteeseen kuuluvien sosiaaliturvamaksujen ja palkan ennakonpidätyksen maksamiseen sekä eläkevakuutuksen muotoon. Työnantajan toimittamaa palkan ennakonpidätystä ja palkan sivukulujen maksamista voidaan pitää yhtenä osoituksena työsuhteesta ja palkkatyöstä. Se, että henkilö on verottajan ennakkoperintä- tai alv-rekisterissä, saattaa puolestaan viitata yritystoimintaan.