Tärkeitä hetkiä

Entä lopputulokset. Onko niin, että jos tavallinen turisti maalaa tai valokuvaa vaikuttavan kauneuskokemuksensa, merenrannan, toscanalaisen kukkulamaiseman tai kansallisen peltonäkymän, ne ovat vain matkamuistoja? Mutta liittoon kuuluvan taiteilijan tekoina nämä kokemukset ovat taidetta?

Eihän siinä ole mitään järkeä. Ja yhtä vähän mieltä on siinä, että liittoon kuuluvalta taiteilijalta kielletään kyseisten aiheiden ja tunnekokemusten esittäminen, koska ne ovat ”turistico” ja vain harrastelijalle sallittuja tunteellisuuksia. Ja tuskinpa kukaan näinä aikoina enää tohtii väittää, että taiteilijan teko olisi teknisesti parempi tai esittävyysasteeltaan näköisempi tai tyypillisempi kuin ei-taiteilijan teko. Ja kaiken lisäksi ohi ovat jo ne ajat, jolloin tekninen osaaminen teki taiteilijan.

Minä ihan oikeasti mietiskelin näitä kysymyksiä Haagin hiekkarannalla, Volterran rinteillä ja Pohjois-Nuuksion pelloilla. Ja mielessäni kyti syvä kapina koko taidemaailman keinotekoisia diskursseja kohtaan.

Taiteessa on ehkä kaikkein vaikeinta päästä vireeseen ja pysyä vireessä. Ja tässä tarkoitan aivan nöyrästi ja konstailemattomasti inspiraatiota. Siksi: jos jokin maisema, kokemus tai ihminen saa minussa aikaan tuon syvähenkisen innostuneen olotilan, haluan pitää siitä kynsin ja kaikin hampain kiinni. Vain siinä vauhdissa syntyy maalauksia, uusia maalauksia, vielä uusia maalauksia, ylimalkaan maalauksia, joista jotkut jossakin vaiheessa saattavat jopa olla parempia kuin jotkut toiset, vähemmän hyvät maalaukset.

Kuva: Timo Vuorikoski: akvarelleja sarjasta Pohjanmeri Haagista, 2007, 16x16cm

Ja jos tämä tunnelma syntyy sattumoisin Volterrassa, haluan käyttää tilaisuutta ja mahdollisuutta hyväkseni ja pysähtyä sinne. Tai jos se syntyy Haagissa Pohjanmeren tyrskyissä, kiitos siitäkin mahdollisuudesta. Tai yllättäen Nuuksion pelloilla auringonpaisteessa. Sama se. Taiteilijana minulle ei mikään voi olla tärkeämpää kuin syttyminen ja intensiivisesti pysyminen herkässä latauksessa. Siitä syntyy uusia kuvia. Sillä varmaa on ja moninkertaisesti todeksi havaittu, että aina jossakin vaiheessa tuo intensiivinen kokemus viehkeänkin aiheen äärellä haalistuu. Syntyy kipeä halu etsiä uusi rakkaus, joka jälleen synnyttää tuon välttämättömän inspiraation ja sen mukanaan tuoman kyvyn pysyä innoittuneena ja ahkerana työssä, missä tahansa maalaamisessa, uusien kuvien ääressä, aamusta iltaan. Intensiteetti, tuo Beardsleyn esteettisten kategorioiden helmi, on kesytön ja ahne romuluinen lokki. Ei sitä pidä turhan vuoksi säikytellä eikä sen raskaita siiveniskuja ylenkatsoa.

Ja kukin meistä löytää oman lokkinsa mistä milloinkin löytää. Se on tärkein osa taiteilijan ammattiosaamista.

Timo Vuorikoski

Kuvat:
Timo Vuorikoski: Pohjanmeri Haagista 2007, akvarelli 16 x 16 cm.