- Yleiskuva Sirkku Rosin näyttelystä NAARA Galleria Mältinrannassa.
- Sirkku Rosi: vas. oikealle: akvarellit Tyttöjen juttuja – forever young, Imettäjä, Naara, Imetys ja Sisäelinajatus, 2018
- Yleiskuva Sirkku Rosin näyttelystä NAARA Galleria Mältinrannassa. Oik. Synnyissä kaikki aina vähän vavahtelee, 2018, akvarelli
- Sirkku Rosin teoksia näyttelystä NAARA. Oikealla Eräänlainen luomiskertomus, 2018, akvarelli.
- Sirkku Rosi: Sellainen toive, 2018, akvarelli.
- Sirkku Rosi: Tutti frutti tai mahdollinen maho, 2018, akvarelli.
- Yleiskuva Sirkku Rosin näyttelystä NAARA Galleria Mältinrannassa.
- Sirkku Rosi: Bloom, 2016, akvarelli.
- Yleiskuva Sirkku Rosin näyttelystä NAARA Galleria Mältinrannassa.
NAARA
Naara on melkein naaras. Jotain pohjalla virunutta, hukunnutta tai aina ollutta, esiin naarattua.
Mitä metsästä löytyy avohakkuiden jälkeen? Haljenneita kiviä, murennettuja paikkoja, ikävä déjà-vu – taas tämä paikka on hakattu, vaikka sitä jo kerran paettiin. Loputtomasti oksia, joihin kompastuu koko ajan. Hävinneitä maamerkkejä ja suuntavaistonsa menettäneitä samoilijoita. Ajellut mättäät ja karvattomat kalliot. Paljas menetys. Suru ja ehkä hedelmällinen maannos. Odotus, että jos tähänkin joskus nousee jotain.
Naisen keho on lastattu tavoitteilla ja odotuksilla. Mitoilla, karvoilla, kaksinaismoralismilla, synnytystalkoilla ja hyveellisyydellä. Tytöttely ja yli-ikäinen synnyttäminen voivat mahtua samaan ruumiiseen. Millaista feminiinisyyttä ihmisen tulee näyttää ja käyttää? Miksi nainen kyykkypissalla on pöyristyttävä siinä missä nurkkiin kuseksiva mies vain hieman nolo? Miksi erilaisilla maitorauhasilla on erilaisia pukukoodeja? Kuukautiset ovat julkinen salaisuus, niiden puuttuminen vielä pahempi. Mitä jos kohdussani kasvaakin lasten sijasta kiviä?
Millaista feminiiniseksi luettua käytöstä ja liikettä subjekti saa toteuttaa ja mikä oletetaan objektiudeksi tai uhriudeksi? Mitä lopulta on feminiinisyys; oletettua naiseutta potentiaalisesti jokaisessa meissä vai mitä tahansa jokaisessa oletetussa naisessa?
Naara tutkii esitettyä naiseutta sekä kaikissa olevaa feminiinisyyttä. Naiseus ja feminiinisyys ovat helposti sekoittuvia, latautuneita käsitteitä, jotka kuitenkin voivat johtaa täysin eri suuntiin ja ruumiisiin. Naara on sekä että. Se on osoitteleva, emotionaalinen ja unelmoiva. Miten maailma toteutuu ja miten se voisi toteutua lihassa?
Sirkku Rosi (s.1987) on pirkanmaalainen taiteilija ja taidekasvattaja, joka työskentelee tällä hetkellä pääasiallisesti akvarellin ja performanssin parissa. Häntä kiinnostaa arkisten eleiden ritualistisuus ja niiden absurdi poetiikka. Maisteriksi Aalto-yliopistosta vuonna 2015 valmistunut Rosi tutkii kehollisen ja kuvallisen taiteen yhteyttä sekä elettyä kehoa ja lihallisuutta jaettuna kokemuksena. Hänen töissään on lihan hillittyä karnevaalia.
Näyttelyn yhteydessä galleriassa tapahtuu kehollisia kokeiluita, ja kaikille avoin ruumiintyöpaja. Näiden tarkemmat infot tulevat näyttelyn facebook-sivulle. Taiteen edistämiskeskus on tukenut näyttelyn valmistumista