Taide on aikansa lapsi
Janne Sirén on ollut aina hyvin kiinnostunut siitä tavasta, jolla kuvaamataide ja visuaalinen kulttuuri ovat olleet tekemisissä yhteiskunnallisten asioiden kanssa. Hänelle on tärkeää se, miten taide kuvastaa aikaansa ja maailmaa. “Esimerkiksi se mitä tiedämme muinaisesta Egyptistä, perustuu suurelta osin visuaaliseen kulttuuriin, koska painettuja kirjoja ei ollut. Sen ajan visuaalinen kulttuuri kertoo meille sen ajan yhteiskunnasta ja elämästä ja uskon siihen, että voimme ymmärtää paremmin omaa aikaamme ja omaa itseämme, jos tunnemme myös menneisyytemme. Ehkä se antaa meille myös mahdollisuuksia katsoa tulevaisuuteen, jotta pyrkisimme ainakin välttämään niitä suurimpia katastrofeja, joihin ihmiskunta on historiansa aikana pystynyt”, Sirén kertoo.
Hänestä taide pystyy parhaimmillaan lisäämään ihmisen itseymmärrystä, koska se kertoo keitä me olemme. Samalla hän korostaa taiteen olleen taidetta sen itsensä vuoksi vasta vajaat 200 vuotta, jota ennen taide oli hyvin pitkälti poliittisen vallan väline.
“Se mitä nykyään käsitämme taiteeksi, on hirvittävän uusi ja tuore asia ihmiskunnan historiassa. Nykyinen käsitys taiteesta on vain osa visuaalista kulttuuria, mutta sekin kertoo paljon ihmiskunnan kehittymisestä. Viimeisen 30 vuoden aikana taide on alkanut puhua yhteiskunnasta yhä suoremmin, jolloin siitä on tullut yhteiskunnallisesti kommentoivaa, käsitteellistä ja samalla itsekriittistä.”
Sirén toivoo, että hänen käsityksensä taiteesta näkyy avoimuutena erilaisia kuvataiteen ilmentymiä kohtaan, mutta myöntää, että Taidemuseon taidekäsityksen päättää loppujen lopuksi museoyleisö ja sitä kautta yhteiskunnan asettamat vaatimukset. Taidemuseosta täytyy tehdä riittävän mielenkiintoinen ja kilpailukykyinen, jotta se houkuttelee riittävästi yleisöä ja turvaa museon kunnallisen ja valtiollisen rahoituksen. Museot eivät ole tuottavia yrityksiä vaan yleishyödyllisiä laitoksia.
“Opetustyöni Jerusalemin heprealaisessa yliopistossa ennen Tampereelle tuloani vaikuttaa tapaani toimia museonjohtajana. Uskon museokokemuksessa vuorovaikutteisuuteen, joka ei ole pelkästään katsojan ja kohteen välistä seurustelua, vaan moniäänistä keskustelua teoksista ja kokemuksista. Silloin se on myös taiteen kielen ja sen tulkinnan oppimista.”
Museonjohtaminen ei ole kuitenkaan akateemista opettamista, sillä taloudelliset voimavarat asettuvat johtamisen yhtälössä äärimmäisen oleellisiksi. “Yliopisto-opettajalla yleensä riittää oppilaita luokkahuoneessa, mutta museonjohtajana minun täytyy miettiä käytännön toteuttamista. Meillä voi olla vaikka kuinka monta räjäyttävää näyttelyideaa, jotka kaatuvat taloudellisten voimavarojen puutteeseen. Tämä on hieman nuorallakävelemistä,” Sirén toteaa.
Taiteilijavieraita ja stipendipankki
Taidemuseon johtajana ja museotoimen johtajan sijaisena Sirén on ohittamaton toimija tamperelaisessa taidekentässä. Jo nyt hänen vaikutuksensa on huomattavissa keskusteluilmapiirin vapautumisena.
Hänellä on monia ajatuksia yhteydestään tamperelaisiin ja pirkanmaalaisiin taiteilijoihin sekä heitä edustaviin taiteilijayhdistyksiin jo ennestään yhteistyötä luovien Pirkanmaan Triennaalin ja kansainvälisen valokuvafestivaali Backlightin lisäksi.
Ensinnäkin hän haluaa saada aikaan tamperelaiseen taidekenttään uuden kuvion: vuosittain Tampereelle tulisi työskentelemään nelisen ulkomaista taiteilijaa puolentoista – kahden kuukauden jaksoiksi. He pitäisivät työskentelynsä ohessa taiteilijaseminaareja, joiden myötä he voisivat tutustua tamperelaisiin taiteilijoihin ja verkottua heidän kanssaan epävirallisesti.
“Voin ehdottaa taiteilijoita kansainväliseltä kentältä. Tämä ei olisi taiteilijavaihtoa, mutta tämän kautta saisimme uusia horisontteja henkilökohtaisten kontaktien luodessa uuden kanavan tamperelaisille taiteilijoille.”
Toinen Sirénin idea on tehdä tamperelaisten taiteilijoiden kanssa talkoilla tietopankki, joka sisältää tiedot kansainvälisistä rahoituksista ja apurahoista.
“Haluan edistää taiteilijoiden tulevaisuuden suunnitelmia tarjoamalla tällaisen palvelun. Maailmalla on taiteeseen paljon rahaa, mutta ongelmana on tiedonhankinta. Kun tiedot ovat stipendipankissa, niin taiteilijan ei tarvitse kuin sysätä hakuprosessi liikkeelle esimerkiksi suunnitellessaan näyttelytoimintaa ulkomailla.”
Sirén kokee tärkeäksi nähdä paljon taidetta nykyisessä kotikaupungissaan ja käy avajaisissa mahdollisuuksiensa mukaan. Näiden epävirallisten tutustumisten lisäksi hän luo yhteyksiä tamperelaisiin ja pirkanmaalaisiin taiteilijayhdistyksiin.
“Tamperelais-pirkanmaalaisella taidekentällä on dynaamisuutta lisäävä vaikutus Taidemuseoon. Se sykkii nykytaiteen hermolla ja lisää näyttelyiden ajankohtaisuutta. Minulla on ollut aina taiteilijoita ystävinä ja oppilaina. Taidetta onkin vaikea käsitteellistää ilman, että olisin tekemisissä taiteilijoiden kanssa, sillä kyseessä on luova prosessi, johon liittyy niin yhteiskunnallisia kuin poliittisiakin painotuksia.”
Tamperelaiseen taiteilijapolitiikkaan Sirén on jo sanansa sanonut: “Tästä eteenpäin Tampereen Taiteilijaseuran jäsenet pääsevät voimassaolevalla jäsenkortilla ilmaiseksi Tampereen taidemuseon näyttelyihin ja voivat tulla katsomaan samaa näyttelyä useaankin kertaan. Avajaiset eivät välttämättä ole se paras tilanne keskittyä itse olennaisimpaan - taiteeseen.”
Teksti ja kuvat: Jari Arffman