Ossi Somma
taide - inhimillisyys - oikeudenmukaisuus
Ossi Somma on pitkän elämänsä aikana ehtinyt olemaan monessa mukana: apumiehenä rakennustyömailla, yövartijana,
merimiehenä ja Sarpatin soramontulla lapiotöissä. Tie taiteen pariin ei ollut suora eikä helppo. Mutta Somma
ei ole niitä miehiä, jotka antaisivat periksi. Ateneumin opintojen jälkeen vuonna 1956 Somma palasi kotiseudulleen
Nokialle ja aloitti vaikuttavan uransa kuvanveistäjänä. Nykyään taiteilijaprofessori
on edelleen vireä ja valpas toimija, joka kantaa huolta paitsi taiteilijoiden asemasta, myös lisääntyvästä
yhteiskunnallisesta eriarvoisuudesta.
Ossi Somma (s. 1926) saapuu haastatteluun tasan sovittuna aikana ja huokuu
maailmaa nähneen ihmisen kunnioitusta herättävää karismaa. Miehen
kädenpuristus on luja, asenne avoin ja vakaa, kuin elämä olisi veistänyt kaiken
turhan pois ja jättänyt jäljelle vain olennaisen, lämpimän inhimillisyyden. Ossi
Somma on yhtaikaa koruton, vanhan kansan käsityöläinen ja samalla älykäs,
elämässä intensiivisesti mukana oleva, herkkävaistoinen taiteilija. Jo lyhyen
keskustelun jälkeen alkaa ymmärtää, että Ossi Somman elämänpolku ei ole
ollut niitä helpoimpia. Hän on kokenut kovia aikoja ja menestystäkin, mutta ei
silti ole menettänyt uskoaan elämään ja taiteen muutosvoimaan.
Käänne kohti peruskysymyksiä
Kuvanveiston käytännön perusteita hän opiskeli Martti Rautasen hautakiviveistämöllä.
Opiskelutoverinsa Kain Tapperin välityksellä Ossi Somma tutustui
kuvanveistäjä Pekka Aarnioon. Miehet ystävystyivät ja pohtivat yhdessä taiteeseen
ja elämään liittyviä kysymyksiä. Yhteistyö katkesi kuitenkin äkillisesti.
– Jouduin vuonna 1960 vakavaan auto-onnettomuuteen, jossa Pekka
Aarnio sai surmansa. Se oli jonkinlainen taitekohta elämässäni. Siihen saakka
olin ollut etupäässä kiinnostunut kuvanveiston tekniikasta ja käsityötaitoon
liittyvistä kysymyksistä. 1960-luvulla aloin ajatella elämää uudella tavalla,
sitä, miten meillä kaikilla on vastuu toisista ihmisistä. Tuona talvena hiihdin
paljon, mietiskelin tapahtunutta kolaria ja elämää. Aloin samalla kiinnostua
yhä enemmän luonnosta ja luonnon muodoista. En enää ajatellut teknistä
suorittamista vaan enemmänkin taiteen sisältöä, siihen liittyvää inhimillistä sanomaa.
Repin-instituutti
Vuosina 1966-1967 Ossi Somma opiskeli Repin-instituutissa Leningradissa,
Neuvostoliitossa. Opetus instituutissa oli tehokasta ja tasokasta. Stipendikautensa
aikana Somma oppi myös venäjää. Neuvostoliitossa hänelle kirkastui
ajatus taiteen sisällön merkityksestä: lännessä taiteesta
määräsi liikaa raha ja rahan valta.
– Olin aina arvostanut neuvostoliittolaisten taiteilijoiden teknistä taitoa. Neuvostoliitossa
sain haluamaani oppia. Siellä saattoi piirtää, maalata tai muovata elävää mallia vaikka seitsemän tuntia päivässä.
Opettajani olivat alansa huippuja, kuten vaikkapa pääopettajani, akateemikko Mihail Anikuchin. Leningradista
sain myös työlleni eettisen oikeutuksen. Vanhoista 1930-luvun taidelehdistä havaitsin,
että kuvilla voi vaikuttaa yhteiskunnallisesti. Oivalsin, että yhteiskunnallisilla
ja globaaleilla tapahtumilla on suuri vaikutus yksilön elämään. Silloin minä, pasifisti, aloitin sotani kaupallista
mainoskuvaa vastaan.
|
|
Kuvanveistäjä Ossi Somma
|
jatkuu seuraavalla sivulla >>
