Käsien rytmi kertoo teoksen suunnan

”Pyrin löytämään työskennellessäni tietynlaisen rytmin, joka ohjaa paljon sitä miten työ muotoutuu. Se on tavallaan kuin tanssia”, kertoo tanskalaistaiteilija Elsemarie Albrecht. 

Tanskalaisen grafiikanpaja Fyns Grafiske Vaerkstedin taiteilijavaihdon kautta Suomeen saapunut Elsemarie Albrect vietti toukokuussa 2017 muutaman viikon Haiharan taiteilijaresidenssissä. Kun Albrecht saapui, maassa oli vielä lunta, mutta parin viikon sisällä vuodenaika oli vaihtunut kesäksi: puihin puhkesivat lehdet ja koko luonto viheriöi.

– Tunnen itseni hyvin onnekkaaksi, kun olen saanut näin lyhyen ajan sisällä kokea näin suuria muutoksia ympäröivässä luonnossa. Olen nähnyt puutarhassa myös jäniksiä ja oravia. Tanskalainen maisema on melko tasaista, ja toivoin Suomeen saapuessani näkeväni täällä mäkisempää maastoa. Haiharassa on hienoa se, että voin olla täysin luonnon ympäröimänä. Tiedän, että lähistöllä on ihmisiä, mutta kun katson ympärilleni, näen vain luontoa, Albrect kuvailee.

Hän kertoo nimenomaan luonnon olevan tämänhetkisten töidensä suurin inspiroija ja pääteema.

– Yksi syy siihen, että halusin nähdä millaista Suomessa on, oli se, että isoisoäitini oli suomalainen. Minusta tuntui, että ehkä myös omassa luonteessani on jotain, joka on täältä peräisin. Olin myös tavannut suomalaisia taiteilijoita Tanskassa ja halusin syventää suhteitani heihin, Albrecht sanoo.

– Yksi heistä on Marita Mikkonen, joka opetti minulle uuden, mielenkiintoisen tekniikan: akvarellimonotypian, jota voi tehdä myös puulevylle.

Albrecht kertoo aiemmin tehneensä paljon maalauksia, mutta parisen vuotta sitten hän päätti hakea Fyns Grafiske Vaerkstedin jäsenyyttä.

– Tarvitsin jotain uutta, vaihtelua. Grafiikan parissa työskentely on antanut minulle jotain, mitä en ollut saanut maalaamisesta pitkään aikaan. Tarkat ja kurinalaiset tekniikat ovat tuoneet hyvää vastapainoa maalaamisen liukuvaan ja vapaaseen maailmaan. Hienointa on, jos voin yhdistää nämä kaksi puolta itsessäni. Akvarellimonotypiassa olen päässyt tutkiskelemaan näiden asioiden yhdistämisen mahdollisuuksia. Kaikki grafiikassa on minulle vielä melko uutta, joten kaikki tuntuu mielenkiintoiselta. Pääsen testaamaan uusia tekniikoita koko ajan. Pidän myös virheistä, koska niistä saattaa syntyä jotain täysin uudenlaista, Albrecht kuvailee.

Eletty elämä näkyy niin ihmisen kuin puunkin olemuksessa

Albrecht kertoo aiemmin tutkineensa töissään paljon ihmisen kehon eri asentoja, kasvonilmeitä ja sitä, miten eletty elämä väistämättä näkyy olemuksessa.

– Itse asiassa luonto on ollut aiemmin töissäni vain taustana. Minua on pitkään kiinnostanut se, miten kaikki elämän aikana koetut tunteet ja ajatukset jollain tapaa asettuvat osaksi ihmisen kehoa. Näen siinä samankaltaisuutta myös eläinten liikkeisiin sekä esimerkiksi siihen, millaiseen asentoon puu on kasvanut. Joskus kun katsoo vaikkapa koivua, näkee, onko se joutunut kasvamaan vaikeissa olosuhteissa, Albrecht sanoo.

Albrecht on ehtinyt 35 vuoden taiteilijanurallaan tekemään monenlaista: maalausten ja piirrosten lisäksi muun muassa veistoa, valokuvausta, tanssia ja musiikkia. Hänellä on myös vaatesuunnittelijan koulutus, erikoisosaamisalueena couture. Parhaillaan Tanskassa työn alla hänellä onkin 1890-luvun vaatteiden kopiointi ja valmistus osaksi Montegårdenin historiallisen museon pysyvää näyttelyä.

– Minulle sillä ei tavallaan ole väliä, olenko tekemässä vaikkapa maalausta, musiikkia tai vaatetta. Kaikista tärkeintä on olla läsnä omassa luovassa prosessissaan, Albrecht toteaa.

Suomesta hänelle päällimmäisenä tunteena mieleen on jäänyt ihmisten ystävällisyys ja avoimuus.

– Kaikki tuntuvat täällä olevan hyvin auttavaisia ja avoimia, olivatpa he sitten ihmisiä, joilta kysyn tietä Kaukajärven ympäristössä tai paikallisia taiteilijoita, joiden kanssa olen ollut tekemisissä. Taiteilijat puhuvat työskentelystään avoimesti ja ilmapiiri on jollain tapaa tasa-arvoisempi kuin Tanskassa toisinaan. Täällä ei tehdä eroa sen suhteen, onko joku esimerkiksi tunnettu taiteilija vai ei. Myös grafiikan parissa työskentely on ylipäätään hyvin yhteistyöpainotteista verrattuna maalaamiseen, jota tehdään pääosin yksin. Se kumpuaa osittain käytännön olosuhteista: esimerkiksi prässit ovat kalliita ja siksi usein yhteisiä. Sellainen tuo aina myös syntyvään taiteeseen jotain omanlaistaan, Albrecht sanoo.

Teksti ja kuvat: Riikka Laitinen