Tapio Haapala

Olen tehnyt näyttelyyni teoksia joiden lähtökohtana on ollut Albert Edelfeltin maalaus Leikkiviä poikia rannalla.

Ajauduin aiheen pariin aiempien interaktiivisten teosteni kautta, joissa vireenä on leikillisyys kontrastina yleensä vakavana pidettyyn taiteeseen. Aiheena ja työskentelytapana leikillisyys kiinnostaa itseäni monella tapaa. Mm. isänä olen seurannut lasten leikkejä lähietäisyydeltä viimeisen parin vuosikymmenen ajan. Eräs mukavimpia puuhasteluita lasten kanssa on kaarnalaivojen veistely ja uittaminen, siksi em. Edelfeltin maalaus herättää itsessäni lämpimiä tunteita. Yleisellä tasolla maalaus taas pistää pohtimaan lapsuuksien eroja eri aikakausina sekä leikkimisen merkitystä yksilön kasvun ja kehityksen kannalta.

Leikkien muuttuminen on selviö. Nykylapset eivät leiki enää samalla tavalla kuin itse leikin lapsena. Tekninen kehitys on vallannut lapsilta runsaasti oman mielikuvituksen käytön vaatimaa tilaa. Materiaalit ovat erilaisia, lelut halvempia ja niitä on siten runsaammin. Ennen vanhaan käpylehmillä leikkiessä perinteiset agraariammatit ja yhteiskunnalliset roolit tulivat lapsille tutuiksi, nykylapset tutustuvat sen sijaan pikseliavaruuden virtuaalimaailmoihin roolien samalla vapautuessa sukupuolisidonnaisuudesta.

Perinteisten käytännön taitojen osaaminen huononee koko ajan, ja saa nähdä kuka korjaa saappaani kun olen vanha pappa. Avaruudellinen hahmottaminen tarkoittaa nykylapselle kykyä liikkua virtuaalisessa maailmassa virtuaalihahmolla, legot joutuvat taistelemaan lasten laatuajasta pelikonsoleita vastaan, mutta ne ovat ainakin vielä pitäneet pintansa.

Kannatan kaikkea leikkimistä! Tämän näyttelyn teokset ovat syntyneet leikittelemällä, muttei kuitenkaan leikiten.

 

 

Kommentit pois päältä artikkelissa Tapio Haapala

Kommentointi on suljettu.