Soili Talja

Rajapintoja

Soili Talja (s. 1958) käsittelee miltei abstrakteissa maalauksissaan ruumiin ja hengen liittoa. Maalauksia voisi tulkita puhtaasti abstraktioina, joissa muoto viittaa vain maalaustaiteen perinteeseen.      Kun Taljan tuotantoa tarkastelee laajemmin, abstrakteista maalauksista löytyy aikaisemmasta tuotannosta tuttuja esittäviä muotoja.

Talja maalaa musteella paperille. Teokset ovat suurikokoisia sukelluksia samettisen mustaan syliin. Aistikas viiva ja heleät värit keventävät maalauksia. Syvä musta on Taljan teoksien tyypillinen piirre. Hän käsittelee sitä taiten ja osaa tasapainoilla pimeyden miellyttävällä puolella.

Taljan maalauksia on mahdollista tulkita myös uskonnollisen taiteen perinteen kautta. Ne ovat kuvia sielusta, toisaalta niissä on voimakas ruumiillinen lataus. Talja käsittelee hurmosta ja hurmioitumista. Teokset ovat sukua barokkimaalausten runsaille muodoille ja voimakkaalle tunneskaalalle. Toisaalta teoksista puuttuu barokin suureellisuus.

Paperi ja tussi ovat materiaalina lähtökohtaisen keveitä, ja taidehistoriallisessa kontekstissa materiaalit viittaavat enemmän aasialaiseen maalaustaiteeseen kuin länsimaisen taiteen perinteeseen.

Soili Talja on tehnyt lukuisia julkisia teoksia. Hänen maalauksiaan on lähes kaikissa tärkeissä suomalaissa kokoelmissa. Nykytaiteen museo Kiasma osti kokoelmiinsa maalauksen nyt esillä olevasta sarjasta. Talja on pitänyt yksityisnäyttelyitä vuosittain 2000-luvulla. Edellinen näyttely nähtiin Helsingissä Galleria G12:ssa. Edellinen yksityisnäyttely Pirkanmaalla oli 2013 Taidekeskus Honkahovissa Mäntässä.

Teksti: kuvataidekriitikko Veikko Halmetoja

Kommentit pois päältä artikkelissa Soili Talja

Kommentointi on suljettu.