Ritva Larsson

Maalauksia hyvinvointivaltiosta

Maalauksia hyvinvointivaltiosta -näyttely on osa hyvinvointivaltion rakenteiden purkua ja sen purkuprojektin seurauksia taiteen keinoin tarkastelevaa näyttelykokonaisuuksien sarjaa.  Teoksissa tutkin katujen elämää keskittyen arjen marginaaliin. Kiinnostuksen kohteena, erityisfokuksessa, ovat sosiaaliset ongelmat, kadun elämän laitapuoli, köyhyys: alkoholistit ja kerjäläiset. Ihmisen kuvat toimivat keinona tarkastella ja tuoda esille epäoikeudenmukaisuutta, syrjäytymistä ja päivänpolttavia sosiaalisia ongelmia.

Itselleni omin ilmaisutapa on traditionaalinen, klassisia perinteitä kunnioittava maalaus kaksiulotteiselle pinnalle. Jännite virittyy perinteisen tekniikan ja modernin aihemaailman kohdatessa, ”sosiaalinen” ja ”realismi” tapaavat toisensa. Galleriaan tuotuna marginaaliin joutunutta on pakko katsoa, joudumme kohtaamaan sen mitä emme ehkä haluaisi katsoa, nähdä tai ajatella.

Taidemaalaus kannanoton välineenä on auttamatta kömpelö. Tilanteet tallentuvat kankaalle tai paperille hitaasti. Vielä hitaampaa on saattaa teos esille vastaanottajan tulkittavaksi eikä kovin pitkälle menevä dialogi teoksen ja maailman välillä ole maalauksen keinoin mahdollista. Teos jää taiteilijan kannanotoksi asioihin tai ilmiöihin jalostuen katsojan mielessä valituksi tulkinnaksi teoksesta. Silti maalaustaide vaikuttamisen välineenä voi olla kiehtova ja tarpeellinen.

Hyvinvointivaltiotamme on purettu urakalla vuosikaudet. Enää ei liene sosiologisesti täsmällistä edes käyttää termiä hyvinvointivaltio. Yhä useampi jää sivuun maallisen mammonan kohtuullisesta osuudesta, mitä ei kompensoi yleensä edes suurempi mahdollisuus henkiseen hyvinvointiin. Jos on aikaa, ei ole rahaa. Turvaverkko on pettänyt jo ajat sitten eikä sitä enää ole edes nimeksi jäljellä tuleville putoajille.  Vuonna 2016 putoaa suuri määrä lisää ihmisiä köyhyysloukkuun poliittisten linjausten seurauksena.

Olen valmistunut kuvataiteilijaksi Lahden taideinstituutista ja olen Taidemaalariliiton varsinainen jäsen. Toiselta koulutukseltani olen yhteiskuntatieteiden maisteri, sosiologi ja sosiaalityöntekijä. Tällä taustayhdistelmällä on melko luontevaa päätyä tutkimaan ”sosiaalista” myös taiteen keinoin: alkoholisti, kerjäläinen, maahanmuuttaja, köyhä, toinen, joku muu kuin minä ja minun kohtaloni. Kyseessä näyttää usein olevan yhteiskunnallisin rakentein ylläpidetty ja tuotettu toiseus, joka tuottaa ihmisyyden marginaaliin sijoittuvia ilmenemismuotoja ja elämänkohtaloita tämän päivän Suomessa. Kohtaloita, jotka ansaitsevat tulla kuvatuksi. Voisiko jotain tapahtua toisin? Onko tämä kaikki välttämätöntä? Kuvat eivät tarjoa vastauksia, vain kysymyksiä jotka ansaitsevat tulla kysytyksi.

Kommentit pois päältä artikkelissa Ritva Larsson

Kommentointi on suljettu.