Pirkanmaan 5. Triennaali: Hanna-Riikka Heikkilä

Puita, makkaraa, lintuja

Vaaleanpunainen väri on yhdistetty Heikkilän teoksiin aina. Hänen vaaleanpunainen ekspressionisminsa ei ole kuitenkaan yksiväristä. Synkät tummat sävyt elävät vaaleanpunaisen rinnalla miltei yhtä vahvoina.

Heikkilä piirtää siveltimellä. Viiva on näennäisen haparoivaa. Se etsii reittiä ja seikkailee teoksen pinnalla välillä ohuena lankana, välillä paksuna kuin naru. Viivalla on tarkoitus: se muodostaa teoksiin kertomuksen. Siitä syntyy lintuja, oravia, banaaneja ja makkaroita. Siitä kasvaa puulle runko ja kukille varret. Viiva on maalausten esittävin elementti. Heikkilän teokset ovat esittäviä lähestulkoon aina. Hänen maalausjälkensä on silti abstraktilla tavalla elävää. Se on suurpiirteisiä muotoja, leveitä siveltimenvetoja ja selkeitä väripintoja. Ilman viivaa teoksia katsoisi helposti abstrakteina sommitelmina.

Heikkilä on maalannut perinteisesti melko kaksiulotteisesti. Teokset pelaavat jännitteisellä sommittelulla ja ovelasti rikotuilla väriharmonioilla mutta ovat harvoin kolmiulotteisia. Nyt kuitenkin kuvien pintaan on uutena jälkenä tullut spraymaalaus. Se luo teoksiin uuden esteettisen tason peittäessään kuva-aiheita lumisateen tavoin tai luodessaan siveltimellä maalattua pintaa tasaisemman pohjavärin.

Esittävät aiheet eivät perustu todellisuuden jäljentämiseen. Ne ovat surrealismia hipovia kuvia alitajunnasta. Niiden sisällä elävät kertomukset ovat katsojan kertomia. Heikkilä ei itse rakenna maalauksiinsa tarinoita vaikka jäljessä on yhteneväisyyksiä suomalaiseen nykysarjakuvaan.

Hänen teoksissaan toistuvat linnut ovat usein samanoloisia. Ne eivät silti ole sama hahmo vaan edustavat joka teoksessa jotain uutta. Hän ei tavoittele edes viitteellistä juonellista jatkuvuutta vaan luottaa kuvassa sisällä olevaan kertomukseen.

Maalausten perusvire on syvästi inhimillinen. Niiden pehmeä ekspressionismi on herkkää ja kepeää. Osassa teoksissa on sisäänleivottua levottomuutta ja ahdistavia pohjajuonteita, jotka luovat kuviin sisällöllisiä jännitteitä.

Teoksia leimaa pitkälti absurdi huumori, jota Heikkilä viljelee taiten. Oudot mielleyhtymät, hassut rinnastukset sekä kuva-alaa leikkisästi rikkovat makkarat ja banaanit tekevät teoksista hauskoja. Niiden parissa viihtyy mielikseen ilman paineita siitä ymmärtääkö, miksi aiheeksi on valikoitunut lemmentyötä tekevät linnut tai makkaravyyhti.

Teksti: Veikko Halmetoja

Lisätietoja Triennaalin muista näyttelyistä ja tapahtumista saa Triennaalin kotisivuilta

Kommentit pois päältä artikkelissa Pirkanmaan 5. Triennaali: Hanna-Riikka Heikkilä

Kommentointi on suljettu.