Minna Mäkelä

Näköalapaikka on ympäristöä korkeammalla oleva hyvän näkyvyyden omaava maisemien katselupaikka. Usein katselukokemusta on tuettu erilaisin suojarakentein: vesikatoksin ja turvakaitein. Näköalatornit ja -hissit vievät myös katsojaa lähemmäs taivasta, josta perspektiivit ovat vieläkin laajemmat.

Piirustukset sarjasta Nähtävyyksiä kiertyvät erilaisilla näköalapaikoilla koetun ympärille.

Painautuessani metallista turvakaidetta vasten keskitän ajatuksiani eteen aseteltuun näkymään, mutta katseeni hakeutuu epämääräiseen ja sattumanvaraiseen. Kaiteen repeytyviin maalikerroksiin, lapseen joka ei auringolta ehdi syödä jäätelöään tai tuntemattoman vierailijan siniharmaaseen ulkoilutakkiin, joka sulautuu taivaan sävyihin. Maisema, jonka minä otan haltuun läsnäoloni määrällä, intensiteetillä.

Vuoristoille ja näköalapaikoille kohottaudutaan lähemmäksi taivasta hakemaan laajempi katsaus ympärille levittyvään maisemaan. Jotta vuoret olisivat niin uljaita kuin ovat, on niiden seistävä vakaina – toisin kuin suuret vedet jotka ovat alituisessa liikkeessä. Näyttelyyn esille asettamissani teoksissa liikutaan sekä vuoristoilla että suurten vesien äärellä, joiden kautta suurimmat muutokset luonnossa tulevat näkyviksi. Sanotaan, että usein ihminen hahmottelee mittakaavaansa uudelleen juuri edellä mainituissa paikoissa.

Teoskokonaisuudessa I am the Mountain olen kuvannut joogeja sekä meditaatiota harjoittavia ihmisiä. Tarkoituksena oli valita asento (asana), jossa joogi kokee itsensä hyvin juurtuneeksi, mutta samalla voimakkaaksi, ylöspäin kohottautuvaksi täynnä keskittynyttä vakaata läsnäoloa. Asennoissa haetaan näköalapaikkaa ja sieltä avautuvaa maisemaa omaan kehoon ja sen yhteydestä keskitettyyn mieleen. Teoskokonaisuus on toteutettu serigrafian neliväripainotekniikalla, kuten näyttelyssä myös esillä olevat teoskokonaisuudet Before and After sekä Frances , Mooney , Jerry, Ike, Katrina, Isabel, Andrew, Tim, Charley, Frank, Erika, Wilma.

Kehon ja mielen tietoista yhteyttä haetaan myös ääniteoksessa A Wave is an Ocean, joka on toteutettu äänisuunnittelija Tarja Pasasen avustuksella. Teos koostuu astangajoogassa käytetystä Ujjayi-hengityksestä (äänekäs kurkkuhengitys), josta muodostuu eräänlainen ihmisääniaallokko. Mieli säätelee hengitystä, kehoa liikutetaan hengityksen tahdissa ja tasainen, syvä hengitys hiljentää ja keskittää mielen.

Tietoinen läsnäolo voi olla helppo saavuttaa satunaisissa hetkissä joogamatolla tai meditoiden, mutta sen saavuttaminen osaksi arkista olemista onkin jo haasteellisempaa. Läsnäolo, joka herättelee myös ottamaan huomioon muiden ihmisten ja ympäristön hyvinvoinnin, jotka liian usein tuntuvat vain itsestäänselvyyksiltä – aivan kuten hengittäminen.

Näyttelyä ovat tukeneet: Suomen kulttuurirahasto, Simex, Genelec

Kommentit pois päältä artikkelissa Minna Mäkelä

Kommentointi on suljettu.