Meri Pauniaho

Monien vuosien ajan olen töissäni kuvannut erilaisia tiloja, huoneita ja maisemia, joissa ihmisen läsnäolo tuntuu, mutta ihmisistä ei näy. Hiljaisten ja kauneuteen pyrkivien teosteni esikuvina ovat olleet lapsuuteni tärkeät paikat, mummolat ja menneet kodit. Niiden kautta olen halunnut käsitellä ihmisen olemassaoloa, identiteetin muotoutumista ja muistamisen ja muistojen oikeutusta. Aika kuluu, jotkut asiat pysyvät ja jotkut katoavat, joistain tulee ajattomia. Viime aikoina olen erityisesti pohtinut vanhenemista, kuolemista ja siihen liittyvää luopumista, toisaalta yleisistä, toisaalta hyvin henkilökohtaisista ja ajankohtaisista syistä. Olen joutunut miettimään myös omaa paikkaani sukupolvien ketjussa.

 Grafiikan teosteni tekniikkana käytän linoleikkausta. Työskentelen yhtä laattaa käyttäen, vuorotellen kaivertaen ja vedostaen. Yhdessä vedoksessani on neljästä yhdeksään värikerrosta.

Kommentit pois päältä artikkelissa Meri Pauniaho

Kommentointi on suljettu.