Kimmo Peltola

 

JÄÄMISTÖ – Kolmas kattaus

Nyt kun taas lumi sulaa ja paljastaa kaiken syksyisessä tiimellyksessä pihalle unohtuneen… Kootessani näitä palasia, katsoessani varastoituja vanhoja teoksiani ja sekalaisia keräilemiäni romuja, mahdollisten tulevien teosten emmeitä; ”pultteja, ruuveja, rikkoutuneita työkaluja, homeisia kalikoita ja ruosteisia jousia, ketjuja, kalloja, koukkuja, saranoita, kumeja, turvavöitä jne., jne.”, mieleni valtaa keväinen suursiivouspaniikki. Mikään tila ei riitä! Mutta mistään en voi luopua! Mikä tahansa saattaa olla todella tärkeää ja tarpeellista! Keräilijä asuu minussa. Pakkomielteinen keräilijä!

Pakottautuessani luomaan katseeni tähän kaaokseen ja tunnistaessani samalla itsessäni kykenemättömyyden sen selvittämiseen, ajaudun väistämättä ajattelemaan tämän kaiken materian tulevaisuutta… Jääkö minusta joskus lapsilleni vain varastolliset käsittämättömiä rojuröykkiöitä, joihin he omaavat pakollisen tunnesiteen; ”Ovathan ne iskän tekemiä…” Ahistus!!! Unohtakaa se! Roju on loppujen lopuksi vain rojua! Vailla omantunnontuskia, kaiken saa hävittää! Kaikki pitää hävittää! En odota teidän säilyttävän ystäväni minulle kaikessa hyvyydessään lahjoittamia muumioituneita rottia tai tai erään toisen antamia tuhansia kengän korkolappuja, joissa on teksti: ”Kimmo – Made in Suomi”… Kaikki tähän mennessä ja kaikki tästä eteenpäin tekemäni, kuuluvat osana ”Perintö / Jäämistö”- kokonaisuutta. Esitän näistä jonkunlaisen installoidun koosteen…

Kommentit pois päältä artikkelissa Kimmo Peltola

Kommentointi on suljettu.