Kimi Pakarinen

Kimi Pakarinen: Selin eteenpäin
Tulevasta en juuri tiedä, en näe sitä. Katselen taaksepäin, mennyt himmenee etääntyessään kuin maisema autereeseen. Aavistus hajanaisista koordinaateista siellä täällä auttaa etsiessäni suuntaa eteenpäin. Niin kuin eletty elämä, myös kaikki taide, joka on koskettanut minua, vaikuttaa työskentelyyni. Kokemukset nähdystä tulevat vähitellen osaksi identiteettiä. Ajan myötä, uusien kokemusten karttuessa työni juuret aiemmin tehdyssä maalaustaiteessa ovat levinneet laajemmalle ja kasvaneet yhä syvemmälle menneeseen. Eräs pysyvän jäljen jättänyt hetki viime vuosilta oli ymmärtää Basilica di San Francescossa Arezzossa jatkumoa Piero della Francescasta Philip Gustoniin ja edelleen tähän päivään.

Näyttelyssäni Galleria Mältinrannassa asetan esille uusimman tuotantoni rinnalle keskeisiksi katsomiani teoksia muutaman viime vuoden ajalta. Näyttelystä muodostuu näin aikajana, jonka johtolankaa jäljitän siinä missä näyttelyvieraskin. Ensiesiintymiseni Tampereella oli yksityisnäyttelyssä samassa paikassa vuonna 2006 ja nyt toivon toisen näyttelyn täydentävän ja tarkentavan kuvaani taiteilijana.

Näyttelyn teokset ovat öljymaalauksia kankaalle. Maalaukseni ovat omillaan, en puhu niiden puolesta. Puhuvatko ne minun puolestani? Maalausteni sisältö (= niiden vaikutus) syntyy vähittäin työskentelyn edetessä maalauspohjalle jätettyjen maalikerrosten, jälkien ja pintojen lomassa, kätkettynä niiden keskinäiseen elämään. Annan maalausteni olla kun ne eivät enää tarvitse minua.

Kommentit pois päältä artikkelissa Kimi Pakarinen

Kommentointi on suljettu.