Katri Stenberg

Olen lähes koko urani ajan maalannut kasveja. Näkökulma aiheeseen on vaihdellut kausittain. Minua kiinnostavat kukat osana ihmisen elämää. Kukilla onnitellaan vastasyntyneen äitiä, rippilasta ja ylioppilas- tai ammattitutkinnon suorittanutta, osoitetaan rakkautta ja katumusta, muistetaan merkkipäivänä, piristetään sairasta, lohdutetaan surevaa ja muistellaan edesmennyttä. Jokaisella ihmisellä on erityissuhde johonkin  kukkaan esim. hääkimpun kielot ja vaaleanpunaiset ruusut, kastepöydän hajuherneet, mummon posliinikukat ja juhannusruusut sekä äitivainaan ”tuoksuvat” samettiruusut ym.

Jo pienestä asti meitä on opetettu hoitamaan kasveja  ja huolehtimaan niistä. Niille puhutaan omat murheet ja ilon aiheet. Niitä hoivataan ilman vaatimusta vastapalveluksesta. Ilahdutaan toki, jos ne jaksavat kukkia kauniisti. Pienenä lempilauluni oli tietysti ”Orvokkini tumma silmä, kultasydän pieni. Katsot aina lempeästi kun käy luokses tieni…” Edelleen katselen kasveja kanssaeläjinä. Näen kasvit erilaisina tyyppeinä, joilla on omat ajatukset ja tunteet.  Tai tarkemmin ajatellen, näen ne omien tunteideni peilinä.

Viime aikoina olen maalannut kukista ja kukkasipuleista ns. muotokuvia. Niissä muu ympäristö on suljettu pois. On vain kuva kasvista tietyssä elämänsä vaiheessa. Töiden nimet voisivat olla naisten nimiä esim. Gerbera, Anemone, Rudbeckia, Orkidea ja Ohdake.

Minua ei yleensä kiinnosta kukoistuksensa huipussa olevat kasvit, vaan ennemminkin  elämän ehtoopuolella olevat konkarit. Kukkasipuleissa on läsnä edellisen kesän muisto ja toivo tulevasta kukoistuksesta.

Mältinrannan näyttely koostuu uusista akryyli-, muovitempera-ja öljyvärimaalauksista sekä tussipiitoksista. Vuoden 2013 alusta olen piirtänyt vähintään yhden piiroksen päivässä. Näyttelyn alkuun mennessä niitä on kertynyt n. 60 kpl. Haluan tuoda epätäydelliset ja mahdollisesti keskeneräiset ajatukset mukaan näyttelyyn, ja katsoa mitä siitä syntyy.

Kommentit pois päältä artikkelissa Katri Stenberg

Kommentointi on suljettu.