Kari Tuisku

Surun olemus – Kirkas vesi, Viimeinen kattaus

Suru on vieras; kutsumaton vieras joka tulee, polttaa reiän jäähän, hukuttaa, jää asumaan.

Perinteinen suomalaisen miehen tapa hoivata surua on tarttua toimeen tai pulloon. Minä tartuin toimeen ja tartuin pulloon. Valitettavasti sillä tavalla menee muisti, mutta ei unohda.

Miten elää elämää, joka samanaikaisesti on surussa täydellistä ja epäkiinnostavinta koko maailmankaikkeudessa?

Surun kumppani on voimattomuus ja vihollinen aika. Suru ei tiedä mitään vapaudesta tai oikeudesta, mutta armoa se kavahtaa. Niin paljon, että pikkuhiljaa aika kaareutuu ja eräänä iltana, tuhannen päivän kuluttua suru on poissa; tilalla on ikävä. Ja ikävä on ilo.

Tallinna 31.05.2011
Kari Tuisku

PS. Tämä näyttely ei käsittele sitä surua, jonka aiheuttaa ihmisen kiduttaminen, raiskaaminen tai unohtaminen, se suru on ihmisestä, ei elämästä.

 

Surun Olemus Mältinrannassa

Suru on prosessi, surun käsittely on prosessi. Tätä periaatetta olen noudattanut teosten työstämisessä ja näyttelyiden koostamisessa.

Ensimmäinen Surun Olemus -näyttely oli kesällä 2011 Rovaniemellä galleria Napassa.

Sen jälkeen näyttelyitä on ollut viidessä galleriassa Suomessa ja yksi versio Kapkaupungissa Etelä-Afrikassa.

Surun Olemus – Rakkaus on ainoa teos, joka on ollut mukana kaikissa näyttelyissä. Se myös valmistui ensimmäisenä, joten tavallaan olen peruuttanut läpi elettyjen hetkien, hetkien jotka eräässä vaiheessa vain valuivat paikoillaan.

Alusta alkaen tavoitteena on ollut itsenäisten teosten muodostama luettava kokonaisuus. Kokonaisuus jonka toivon hahmottuvan yhdeksi teokseksi.

Aiheen käsittelyssä olen tietoisesti pyrkinyt välttämään angstia ja kaikenlaista turhaa huokailua.

Tallinna 13.08.2014
Kari Tuisku

Kommentit pois päältä artikkelissa Kari Tuisku

Kommentointi on suljettu.