Kaija Mäenpää


”Kaija Mäenpään maalaukset liikkuvat kahdella tasolla: ne ovat illuusioita eli tehtyjä kuvia ja toisaalta tilaa jäsentäviä esineitä. Ne ovat materiaalisia kappaleita ja maalattuja kuvia, ja niiden kokemisessa tämä kaksinaisuus on keskeistä. Mäenpään maalausten rinnalle astutaan, niihin kosketaan ja niitä katsotaan.

Mäenpään teokset siirtävät ajatukset myös taidehistoriaan; keskiaikaisiin alttarikaappeihin ja uskonnollisiin maalauksiin. Mäenpään maalausten liikuteltava rakenne – että niitä voidaan sulkea ja avata – liittää ne keskiaikaisten alttarikaappien taidehistorialliseen jatkumoon. Ei niin, että Mäenpää itse korostaisi tätä yhteyttä, mutta katsojana ajatukseni kuitenkin toistamiseen siirtyvät Mäenpään maalauksista vanhaan uskonnolliseen taiteeseen.

En ole itse koskaan avannut tai sulkenut keskiaikaisten alttarikaappien ovia, mutta voin kuvitella tuon ihmeellisen tapahtuman Mäenpään maalauksien seiniä liikutellessani. Näiden teosten kohdalla liikuteltava rakenne tuo katsojan lähemmäs maalauksen materiaalia ja konkreettiseksi osaksi sen taikapiiriä.

Vaikka monet keskiaikaisista alttarimaalauksista kuvaavat jotain tunnettua kristinuskon tapahtumaa, niistä tehdyn taidehistoriallisen tutkimuksen yksi vaikuttava erityisyys on paneutuminen maalausten yksityiskohtiin. Yksityiskohdissa tulee esille maalauksien sellaisia merkitystasoja, joita pelkästään teoksen kokonaisuuteen tai aiheeseen laajemmin keskittymällä ei voida saavuttaa.

Mäenpään maalauksissa yksityiskohta on niin ikään olennainen. Taiteilija on jo vuosien ajan maalannut pelkistettyjä aiheita, kuten liinoihin kääriytyviä tai niistä vapautuvia käsiä, jalkoja ja kasvoja sekä ajan hallintaan liittyviä numerosarjoja.

Maalaukset lähestyvät abstraktiota, ja niissä nähtävät figuratiiviset yksityiskohdat herättävät tunnistamaan olemisen perustuntoja, joita ei oikein ole hahmotettavissa esittävyyteen liittyvin ilmaisuin. Ajattelen, että nämä maalauksen hahmot tapailevat maailmassa olemisen elementaarisia: eleessä ja kosketuksessa välittyviä havaintoja ja kokemuksia. Toisaalta nuo ei-lineaariset aika- ja päivämäärälitaniat antavat ymmärtää, että tämä kokemus on kiinni ajassa mutta että aika ei ole ainoastaan etenevä vaan pikemminkin satunnainen ja sidottu tähän ruumiilliseen kokemukseen.

Alttarikaappien kristillisessä kuvastossa merkitykset kulminoituvat usein kasvoihin, käsiin ja erityisesti ristiinnaulitun kuvissa nilkkoihin ja jalkateriin. Neitsyt Marian suru ilmenee kasvoissa kyyneleinä ja Jeesuksen kärsimys jaloissa tihkuvana verenä. Kaija Mäenpään tutkielmat ovat pidättyvämpiä. Kasvoista ei erotu yksityiskohtia, kädet ja jalkaterät toistuvat lähes samassa asennossa rinnakkain, peräkkäin ja limittäin. Näissä maalauksissa ei kerrota tarinoita Kristuksen elämästä vaan niissä testataan ja koetellaan maalauksen keinoja sekä yhdistää illuusio ja tila että tavoittaa tuntuma siitä, mitä ei voi tässä nyt nähdä, käden kääntöpuolta, huomista tai jo ohitettua hetkeä.”

– Hanna Johansson

Kaija Mäenpää (syntynyt 1960 Helsingissä) asuu ja työskentelee Helsingissä. Hän on opiskellut Kuvataideakatemiassa Helsingissä 1985–1990 sekä maisteriopinnot 1996–1998. Hän on esittänyt teoksiaan yksityis- ja yhteisnäyttelyissä kotimaassa ja ulkomailla. Hänen teoksiaan on (mm.) seuraavissa kokoelmissa: Nykytaiteen museo Kiasma, EMMA Espoon modernin taiteen museo, HAM Helsingin taidemuseo sekä Jenny ja Antti Wihurin rahaston kokoelma.

Kiitokset: Taiteen edistämiskeskus / Valtion visuaalisten taiteiden toimikunta ja Uudenmaan Kulttuurirahasto

Kommentit pois päältä artikkelissa Kaija Mäenpää

Kommentointi on suljettu.