Jonna Salonen

Sana kulkee pellon laidalla, järvellä ongella tai pimeässä kuusikossa, missä istun lehtopöllön ääntä kuuntelemassa. Ihminen voi kommunikoida puhumisen avulla ja kiinnostavaa on se miten luonnossa ollessa sitä ei ole, kun on yksin, ihmisenä. Puhe ei enää ole samalla tavalla läsnä mitä se on ihmisten parissa. Ei puhetta mutta on kirjoitettua tekstiä ja silloin sana saa vahvemman merkityksen kuvallisessa muodossa.

Lukihäiriön lähtökohdasta sanat kiinnostavat minua, miten sanan lukee, kuulee tai ymmärtää, mitä se on. Luonnossa kasvavat ja vallitsevat asiat, eläin- ja kasvikunta ovat kiinnostaneet minua läpi elämän ja näistä on muodostunut siten oma taiteellinen tausta ja työskentelyn sisältö. Kuvalliseen muotoon saattaminen tapahtuu kirjoittamisen kautta joista ne siirtyvät puukolla vuolemalla ja piirtämisen avulla kuviksi.

Kommentit pois päältä artikkelissa Jonna Salonen

Kommentointi on suljettu.