Johanna Väisänen

Teokseni perustuvat pitkälti kierrätykseen, eivät kuitenkaan kotitalouden kierrätysmateriaaleihin, vaan teollisuuden poisheittämiin ja suurelta yleisöltä piilossa oleviin materiaaleihin.

Kuopion Itkoniemen lakkautetulta vaneritehtaalta ovat peräisin Jokea ylittäessä muistot tuhoutuvat videoinstallaationi jääkukkalakkaikkunat sekä teosteni pohjana käyttämäni vanerit, joissa näkyy niiden elinkaaren jättämät jäljet. Varovaisemmin toimistojen lasiseinissä ja ronskimmin tuotantolinjojen vanereissa. Kaatopaikalta löysin Kuopion vankilan purkurakennusten hirret, joista tuli videoinstallaationi kivijalka. Teoksen video on kuvattu Iisalmen Matkusjoella, videolla jokilaiva lipuu mustassa vedessä, johon peilautuu syksyinen maisema. Jokilaiva on ponttoonien päälle rakennettu sauna, jonka Matkusjoen varrella asuva mies on rakentanut vaimonsa yllättävän kuoleman jälkeen.

Kaksiulotteisissa töissäni, jotka on tehty erilaisille levymateriaaleille, pyrin lopputulokseen, joka ei välttämättä tuo heti mieleen maalausta tai valokuvaa tai taideteosta ylipäätään. Niiden esteettisyys on rosoista, elämän jättämää. Työvälineinä onkin kameran lisäksi kaasutoho, moottorisaha ja erilaiset jyrsimet.

Näyttelyssä on esillä myös videoteos, jonka materiaaleja olen kuvannut Eemil Halosen museossa Lapinlahdella. Videolla museon kipsiveistosten keskellä liikkuu vinttikoiria, joiden veistoksiin sointuva ulkomuoto ja väritys sekä ilmava liikkumatapa yhdistettynä veistosten liikkumattomuuteen luovat kiinnostavia kontrasteja teokseen.

 

 

Kommentit pois päältä artikkelissa Johanna Väisänen

Kommentointi on suljettu.