Johanna Lonka

ROTTAATIOITA
aka
Rat Traces Rat Races

Veistosinstallaatioita

Studio Mältinrannassa nähtävä näyttely jatkaa Johanna Longan sarjaa kuvaelmia joille muuntuvat olosuhteet ja eliöt toimivat esikuvina.

Rotan ja ihmisen tiivis rinnakkaiselo muistuttaa näiden kahden nisäkäslajin samankaltaisuudesta –  molemmat lajit ovat erittäin sopeutumiskykyisiä, nokkelia, nopeita, kaikkiruokaisia sekä opportunistisia.

Molemmat oppivat kiertämään esteitä ja raivaamaan tiensä sitkeästi;  käytännössä läpi minkä tahansa ja  keinoja kaihtamatta. Kumpikin voi  uhattuna hyökätä vastustajan päälle ja saada aikaan massaliikkeitä, hierarkkisia yhteiskuntia sekä verkostoituneita yhteisöjä;  joissa kehittyy myös alttius epidemioille.

Ihmisen toiminta yhteiskunnassa lisää rottien määrää ja rottien määrä lisää niiden jahtaamista ja myrkyttämistä yhteiskunnassa.  Myrkyt puolestaan jatkavat kiertoaan muiden lajien, maaperän ja veden kautta. Nykypäivän rotat tosin saattavat päätyä elektroniseen sähköloukkuun myrkyn syömisen sijaan. Rottaation rotaatio on loputon jatkumo.

Myös Suomen kaupungeissa on huomattu rottayhdyskunnan uusi kasvu. Syitä on useita, kuten kaatopaikkojen vähentäminen,  leudontuneet talvet tai rottien ruokailun helpottuminen.

Tarkoituksellista ruokintailmiötä on havaittu erityisesti Helsingissä – Aleksis Kiven patsaalta Aleksis Kivenkadulle,  metroasemilla ja asuinalueilla. Kannan hillitsemiseksi on perustettu rottakalentereita ja torjuntakampanjoita mutta usein ruokakasat ja niiden levittäjät, rotalle tyypillinen neofobia sekä lajin sitkeys on askeleen edellä.

Isoissa kaupungeissa rottakannat ovat oma lukunsa, mm. New Yorkissa on arvioitu olevan jo yhtä paljon villejä rottia kuin ihmisiä, yli 8 miljoonaa. Maltillisemmat arviot sijoittuvat vain 2-3 miljoonaan.

Urbaanioloissa kadunvarsien roskasäkit ja kertakäyttökulttuurin sivutuotteet toimivat tehokkaana rottakannan vahvistajana. Maaseudun serkut syövät suoraan pelloilta,  Kaakkois-Aasiassa ihmisen ongelmana on viljasadon hupeneminen rottien suuhun.

Globaalisti onkin olemassa kokonaisia ammattikuntia  rottien tappamiseen ja tappamissovelluksien kehittämiseen. Samalla rottia palvotaan pyhinä olentoina tai pidetään kesyversioksi muokattuna seurallisena lemmikkeinä.  Lääketiede tarjoaa rottaongelmaan ehkäisypilleriä ja hyödyntää rottia koe-eläiminä jonka  seurauksena ne menehtyvät muun muassa syöpiin nuorella iällä.  Ja kukapa ei muistaisi kuuluisia  suomalaisia juopporottia joiden avulla tutkittiin alkoholismia jo 60-luvulta alkaen.

Voimme ainoastaan arvailla kuka tai mikä tällä planeetalla rouskuttaa pisimpään.  Taistelu elämästä lienee pysyvä asiaintila ja adaptaation seuraukset voivat yllättää.
Johanna Lonka on tamperelainen kuvataiteilija joka työskentelee veistosinstallaatioiden, piirtämisen ja äänen välineillä. Töissään hän käsittelee elollisten olioiden, paikkojen tai käsitteiden muuntautumista sekä ihmisen toimintaa ympäristössään. Teosten taustalla on antroposentrisen ja ekosentrisen luontokäsityksen suhde sekä ympäristötieteisiin liittyvä uutisointi. Longan työskentelyprosessille leimallista on löydetyn materiaalin herättämä innoitus ja leikillinen kokeellisuus. Ommeltujen sarjojen varhaisimpia kokonaisuuksia oli Soveltumattomat vuosilta 2004-2005, jonka jälkeen laumat ovat jatkaneet evoluutiotaan.

Kiitos tuesta Taiteen edistämiskeskuksen Pirkanmaan taidetoimikunnalle

Kommentit pois päältä artikkelissa Johanna Lonka

Kommentointi on suljettu.