Galleria Mältinrannan näyttelyssä on esillä kahden kuvataiteilijan, Jenni Lahtisen (s.1984) ja Kati Rooverin (s.1982) käsityksiä näkemisestä ja näkymättömän läsnäolosta. Näyttely koostuu paperille ja kankaalle tehdyistä maalauksista sekä piirustuksista.
Jenni Lahtinen
Puita, peltoja, öinen maantie, ruohon tuoksu pihalla, kaukana käynnistyvän autoa ääni, koiran haukahdus, on nähtävä tarkemmin, raapimajäljet ikkunoiden puussa, hampaanjäljet kasvien lehdissä, pyyhkeen likainen reuna, lampun sininen valo, pöly auton kojelaudan päällä, nahkatakin narinaa, sumun tiivistyneet kohdat, sitten viinimarjapensaiden rivistöt, hyönteiset niiden alla, kuistinkukkien heilahdus. Kultamaali on levinnyt kirjainten ulkopuolelle, avoimesta ovesta tulee sisälle viileää yöilmaa.
Kaikki etenee. Kaikki ovat kerääntyneet paikalle, tunnelma on oikea.
Työskentelyssäni omaelämänkerralliset teemat limittyvät fiktioon, perhealbumien kuvat elokuvien ja kirjojen maailmoihin. Viime aikoina teoksiini ovat vaikuttaneet Caspar David Friedrich, Joseph Conrad sekä Twin Peaks.
Kati Roover
Näen peilistä sinun kasvosi.
Ne ilmestyivät eteeni hidastettujen haavoittumisten sarjana, yhä uudelleen.
Joinko minä myrkkyä, jotta muistaisin? Jotta kertoisit minulle unesta, jossa vedettiin olentoja järvestä ja puettiin ne takaisin lämpimiin vaatteisiin. Olinko minä siinä? Vierelläsi näkymättömissä, laulaen keveintä, mielettömintä laulua. Metsä lähti liikkeelle sinun takiasi ja auringon nousuun ja laskuun on aikaa. Näen tarinasi muuttuvan surusta kauneudeksi yhä uudelleen ja kaiken alkavan taas alusta.
Kuvaan matkaa näkijän arkeen, jossa on sovitettava yhteen näkyvän ja näkymättömän maailman lait. Matka ei aina ole helppo, sillä sen varrella riittää niin kompastuksia kuin oivalluksiakin. Teokseni on yritys selittää selittämätön ja syntyvät tarpeesta tarttua tuntemattomaan.
