Elisa Lientola

Jossain piilee mieli on pelkoa katsoa totuutta nyt, tarvetta pysäyttää aika ja löytää selityksiä.

Arjen kaaoksessa, tai kohtalon kuristusotteessa, olennainen voi lipsahtaa otteesta. Hyvä, jota on tavoitellut, hapertuu olemattomiin tullessaan ulottuville, korvautuen yhä uudella etapilla kohti parempaa. Pysäyttäminen on liian vaikeaa, on helpompi vilkuilla vain tarpeeksi kauas. Tulee kiire saada asiat takaisin raiteilleen; paahtaa päätä pahkaa, henki pakokauhun salpaamana, jotta elämästä jäisi toivotunlaisia jälkiä. Jos ja kun antavat tekosyyn pysyä liikkeessä. Lopulta ei edes uskalla pysähtyä tunnustelemaan, vetämään henkeä, tunnustelemaan olemista. Pelko hiipii pintaan kutsumatta ja kiertotietä. On helppo hukkua loputtomien kysymysten tulvaan. Maailma on täynnä sattumia, ei silti armoton, jossain piilee mieli.

Rakennan teokset teräksestä orgaanisesti, edeten pala palalta materiaalin ja prosessin ehdoilla.

 

Kommentit pois päältä artikkelissa Elisa Lientola

Kommentointi on suljettu.