Pavel Ekrias ja Suvi Härkönen

Suvi Härkönen ja Pabel Ekrias: Horizontal Relations Studio Mältinrannassa.

Horizontal Relations

Horizontal Relations on kahden taiteilijan yhteisteos. Installaatio kuvaa suhteellisenakin käsitettävää horisonttia, tuota linjaa, jonka avulla suhteutamme olemistamme maailmassa. Horisontti määritellään usein havaittavaksi linjaksi, joka erottaa maan ja taivaan. Kuitenkaan horisontti ei ole mitään materiaalista, käsinkosketeltavaa eikä sen olemusta tunnu voivan tarkkaan määritellä.

Horizontal Relations -teos etsii horisontille muuttuvassa tilassa olevaa ja havainnoijaansa suhteutuvaa merkitystä. Ollessaan suhteessa kehoon – havainnon tapahtumispaikkaan – horisontti toimii pohjana, jolle perustaa luottamus elämän pysyvyyteen herättäen samalla ajatuksen tuon pysyvyyden jatkuvassa muutoksen tilassa olemisesta. Näin ollen horisontin voi nähdä piirtävän rajaa tunnetun ja tuntemattoman, tämän ja tulevan hetken välille. Se toimii vielä täyttymättömän potentiaalin lupauksena ja pakenee aina tuntemattomaan huomiseen uuden todellisuuden etujoukoissa.

Suvi Härkönen (s.82) on kiinnostunut valon, äänen ja kokonaisvaltaisten ympäristöjen keinoista luoda erilaisia koettavia tiloja. Hän käsittelee teoksissaan muun muassa ’itsen’ ja ’toisen’ luonnetta, suhdetta ja vuorovaikutusta tilallisen taideteoksen kontekstissa.

Pavel Ekrias (s.87) on kiinnostunut erilaisten materiaalien mahdollisuuksista kokonaisvaltaisten kokemuksellisten tilojen luomisessa. Hän käyttää teoksissaan usein liikettä, jonka avulla muokkaa materiaalien luonnetta luoden erityisiä tunnelmatiloja.

*****

Horizontal Relations is a collaboration of two artists. The installation depicts a horizon understood as relational, a line according to which one proportions one’s being in the world. A horizon is often defined as a perceivable line separating the earth from the sky. However, a horizon is nothing material, nothing tangible nor it seems can it’s nature be precisely defined.

The piece Horizontal Relations searches for a meaning of a horizon, the kind that is in a state of change and relates horizon to it’s perceiver. When relating to the body – to the place perception happens in – a horizon works as a basis onto which one bases one’s trust in the stability of life, while on the other hand it brings up the notion of the perpetual state of change that stability by it’s nature is in. Thus this kind of horizon can be perceived to be drawing a line between the known and the unknown, between this and the coming moment. It acts as a promise of the yet unfulfilled potential and is forever escaping into the unknown tomorrow in the vanguard of the new reality to come.

Suvi Härkönen (b.82) is interested in the ways light, sound and total enviroments have in creating different experiential spaces. In her works she among other things deals with the nature, relation and interaction of the ”self” and the ”other” within the context of spatial art work.

Pavel Ekrias (b.87) is interested in the possibilities different materials have in the formation of experiential spaces. He often uses movement in his works to mould the nature of the materials in order to create specific atmospheres.

Kommentit pois päältä artikkelissa Pavel Ekrias ja Suvi Härkönen

Kommentointi on suljettu.