Arto Nurro

Piirustusinstallaationi alkuideana on Arkadi ja Boris Strugatskin tieteisromaanissa Stalker esiintyvä Vyöhyke: alue, jolle on jäänyt muukalaisten käynnin jälkeen salaperäisiä, ihmismieliä kiehtovia esineitä ja voimakenttiä. Laittomasti toimivat stalkerit tunkeutuvat henkensä uhalla Vyöhykkeelle saadakseen esineitä haltuunsa ja myydäkseen ne eteenpäin niille, jotka eivät uskalla mennä Vyöhykkeelle itse.

Kirjan Vyöhykeen voi ajatella kuvaukseksi ihmiskunnan yhä monimutkaisemmaksi ja vaikeammin hallittavaksi muuttuneesta teknologisesta ja kulttuurisesta kehityksestä. Tiedon määrä ja ymmärrys maapallon ilmiöistä kasvaa, ihminen hallitsee tietoisuudellaan ympäristöään mutta on toimissaan ja ajatuksiltaan yhä kaoottisempi. Hän ei tiedä miten suhtautua turvalliseen ja kehittyneeseen maailmaan, joka kuitenkin on samalla tuhonsa partaalla. Hiljainen uutinen on jo useamman vuosikymmenen ajan ollut ekosysteemin tuleva tuhosta.

Olen tehnyt installaation piirustusveistokset käyttäen polystyreeniä, paperia ja grafiittia. Ne ovat objekteja, jotka ovat jollain tavalla outoja mutta myös tutunoloisia. Muodot ovat syntyneet alitajuisesti ilman tarkkaa analyysia ja viittauskohdetta tai ajatusta siitä, mitä ne oikeastaan ovat – muuta kuin psyyken salaperäiseltä vyöhykkeeltä tuotuja objekteja.

Kiitos: Pirkanmaan taidetoimikunta, Taiteen keskustoimikunta. Kuvat: Mikko Kallio.

Kommentit pois päältä artikkelissa Arto Nurro

Kommentointi on suljettu.