Anni Arffman ja Elina Strandberg

Jos ajattelemme elämää energiana, tarkat rajat katoavat samalla. Voimme puhua vain aineesta tai aineettomasta. Viime aikoina meitä kumpaakin on kiinnostanut kohteet joiden olemassaolo on lähes aineeton. Niitä kuvaamaan käytämme hyvin hauraita ja läpikuultavia, “aineettomia”, materiaaleja. Teoksemme ovat tähän mennessä asettuneet jonnekin yksilöteosten ja dialogista syntyneen yhteisinstallaation välimuotoon.

Myös Taidekeskus Mältinrannan installaatiot koostuvat näistä aineksista: elämällä ja kuolemalla leikittelevästä teemasta, teosten kerroksellisuudesta, läpikuultavista ja kevyistä materiaaleista ja valon ja varjon voimasta.

Olemme tehneet kollegoina yhdessä taideprojekteja vuodesta 2013. Yhteisnäyttelyitämme on ollut Galleria Huudossa Helsingissä 2013, Galerie Pleikussa Berliinissä 2016, Rånäsin linnan kesänäyttelyssä Tukholman lähellä 2016 ja viimeisimmäksi Galleria Aarnisssa Espoossa helmikuussa 2017. Asumme eri puolilla Suomea, mutta olemme yhteydessä somen kautta: käymme keskusteluja, lähetämme toisillemme kuvia omien töiden eri vaiheista ja myös inspiroidumme toistemme teoksista ja ajatuksista. Kommentoimme toistemme teoskuvia ja käymme vuoropuhelua, aivan kuten jos työskentelisimme vierekkäisissä työtiloissa.

Anni Arffman on oululainen kuvataiteilija, joka kutsuu tällä hetkellä taiteellisia tavoitteitaan katedraalin rakentamiseksi. Tällä hän ei tarkoita mitään konkreettista tai edes uskonnollista, vaan kyse on katselijan mentaalisen tilan rakentamisesta hetkeksi kohti tuntematonta korkeutta. Hän uskoo, että ihmisen sisäinen tilantuntu on se, joka saa aikaan muutoksia – tiili kerrallaan.

anniarffman.com

Elina Strandberg on helsinkiläinen kuvanveistäjä, jolle uusi materiaali on aina inspiroiva seikkailu. Tällä kertaa teokset on rakennettu hauraista kasvien osista ja metsästä löydetyistä, osittain maatuneistakin tavaroista. “Olen kasvanut ja asunut koko elämäni kaupungissa, mutta viettänyt suomalaisten tapaan kesiä mökillä. Ehkä sen takia luontoaiheet, joissa on myös urbaaneja, epäorgaanisia tai rujojakin elementtejä, kiinnostavat minua. Helsingissä on rakentamisen väliin jäänyt paljon pieniä kaistaleita luontoa. Lähellä voi olla valtatie ja toisella puolella rakennustyömaa. Silti pienessäkin metsikössä voi seurata luonnon vuodenkiertoa – vaikkakin sinne ajautuu iloisen sattumanvaraisesti kaupunkielämän merkkejä. Kiinnostavaksi on noussut ajan myötä myös se, mitä kasvillisuuden, tai keväällä lumen alta paljastuu, mikä säilyy ja mikä selviää ?”                                            (Elina Strandberg: Survival Stories 2017)

 elinastrandberg.com

Kommentit pois päältä artikkelissa Anni Arffman ja Elina Strandberg

Kommentointi on suljettu.