Alli ja Allan Salon erillisrahaston stipendinäyttely: Teemu Mäenpää

Keine philosophen

Romantiikkaa ja aggressiota

Kuvataiteilija Teemu Mäenpää (s. 1977) on tämän vuotinen Alli ja Allan Salon erillisrahaston stipendinäyttelyn pitäjä. Näyttely on samalla Mäenpään ensimmäinen yksityisnäyttely Taidekeskus Mältinrannassa. Aiemmin hänen teoksiaan on Tampereella nähty lähinnä Taidesalonki Husassa.

Mäenpää työskentelee lukuisilla eri tekniikoilla. Näyttelyssä on esillä maalauksia, piirroksia ja veistoksia. Myös maalausten ja piirrosten pohjamateriaalit vaihtelevat. Mäenpää asettaa ensimmäistä kertaa esille sarjan maalauksia kaakelilaatoille. Veistosten pääasiallinen materiaali on puu ja niissä näkyy perinteisen suomalaisen kansantaiteen vaikutus.

Yhtä laaja kuin Mäenpään tekniikoiden kirjo, on aiheiden ja tyylien moninaisuus. Abstraktista asetelman kautta muotokuvaan ja ekspressionismista surrealismin kautta realismiin. Mäenpää ei päästä katsojaa helpolla. Vain harvoista teoksista voi sanoa, että taiteilijan kädenjälki olisi tunnistettava. Tämä onnistuu siitä syystä, että Mäenpää on teknisesti niin taitava maalari. Hän voi toteuttaa sen, mitä haluaa eikä hänen tarvitse tyytyä siihen, mitä hän osaa.

Yksi näyttelyn pääteoksista on useasta osasta koostuva, vuosia työstetty sarja valkoisille keramiikkalaatoille tehtyjä maalauksia. Niissä vapaa sivellinkäsi yhdistyy sapluunan käyttöön ja hienovireisiin kollaasielementteihin. Osin materiaalinsakin kautta teoksista löytää sukulaisuutta pienimuotoiseen katutaiteeseen. Lähempi tarkastelu kuitenkin vähentää tätä mielikuvaa ja korostaa teosten hidasta syntyprosessia ja useiden osalta myös niiden älyllistä ehkä käsitteellistäkin sisältöä.

Tussilla maalatut piirrokset edustavat suoraviivaisempaa ilmaisua. Ne ovat usein nopeasti pienehköille papereille syntyneitä henkilötutkielmia ja tunnelmakuvia. Öljymaalauksissa Mäenpään teho pääsee täysiin oikeuksiinsa. Hän hallitsee hyvin isokokoiset pohjat ja pystyy taitavasti rinnastamaan täysin erilaisia maalaustyylejä joko samassa teoksessa tai sitten muodostamalla teoksista maalaussarjoja. Kun katsoja hetken ajattelee Mäenpään olevan romantiikan perillinen, toisessa hetkessä häntä on vastassa aggressiivisia vauhdikkaasti maalattuja kasvoja.

Yksi olennaisista tulkinnan avaimista Mäenpään teoksia katsellessa on taito vieraannuttaa. Mäenpää ei vetoa päällimmäiseen tunnerekisteriin vaan katsoja kokee eniten uskaltautuessaan syvemmälle teoksiin. Röyhkeys, suvereniteetti ja pieni määrä huumoria saattavat joillekin katsojille luoda mielikuvan ulkokohtaisuudesta. Tämä on toki tarkoituskin. Tässä näyttelyssä on lupa katsoa pintaa. Todellisuudessa pieni pysähtyminen johtaa syvemmälle.

Veikko Halmetoja, kuvataidekriitikko

Kommentit pois päältä artikkelissa Alli ja Allan Salon erillisrahaston stipendinäyttely: Teemu Mäenpää

Kommentointi on suljettu.